Ajatuksia luonnon rauhoittavasta vaikutuksesta ja vähän pihatöistäkin
Tällaisena poikkeusaikana luonnon rauhoittava merkitys korostuu.
Itse rauhoitun, kun menen kotimme lähellä olevaan metsään, käännän katseeni ylös ja katson tuulessa huojuvia puita. Puita, jotka ovat seisseet paikallaan useita kymmeniä vuosia ja ne ovat nähneet tuiskut ja tuulet, vesisateet ja helteet. Ja siinä ne vaan edelleen ovat jykevinä paikallaan.
Ruskeiden lehtien ja risujen seasta pilkistävä vihreä ruohotupsu ja pienet vihreät puun silmut antavat toivoa siitä, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Uusi elämä nousee sitkeänä ja vahvana.
Jo pieni kävely luonnossa rauhoittaa. Muutama syvä hengitys ja luonnon tarkkailu saa ajatukset muualle maailmaa runnovasta ja pelkoa aiheuttavasta viruksesta, joka on laittanut lähes jokaisen elämän uusiksi tavalla tai toisella. Monen työt ovat siirtyneet kotiin, mutta moni käy töissä työpaikallaan peläten, että saa viruksen itselleen ja tartuttaa sen myös läheisiin. Kevään ja ainakin alkukesän suunnitellut juhlat, matkat ja retket on peruttu. Keväisessä luonnossa liikkuminen antaa kuitenkin pilkahduksen toivoa.
Luonto on ja pysyy. Kevättä ei ole peruttu, vaikka menneellä viikolla ikkunasta ulos aamuisin katsoessa välillä siltä tuntuikin.
Pihojen omistajilla on nyt hyvää aikaa kaivaa haravat esiin ja ryhtyä pihan rapsutteluun. Minulla oli ennen iso piha, jonka ylläpitämiseen ei mikään aika tahtonut riittää. Nyt olen reilun vuoden asunut rivitalossa. En kaipaa yhtään ison pihan tuomaan työtaakkaa. Kun oli se iso piha huolehdittavana, ei jotenkin "raaskinut" lähteä muualle luontoon. Tuntui, että piti nauttia siitä pihasta, kun se kerran oli.
Nyt teen pihatyöt hetkessä postimerkin kokoisella pihallani ja lähden nauttimaan luonnosta hyvällä omallatunnolla lähimetsään tai lähialueiden luontokohteisiin.
Itse rauhoitun, kun menen kotimme lähellä olevaan metsään, käännän katseeni ylös ja katson tuulessa huojuvia puita. Puita, jotka ovat seisseet paikallaan useita kymmeniä vuosia ja ne ovat nähneet tuiskut ja tuulet, vesisateet ja helteet. Ja siinä ne vaan edelleen ovat jykevinä paikallaan.
Jo pieni kävely luonnossa rauhoittaa. Muutama syvä hengitys ja luonnon tarkkailu saa ajatukset muualle maailmaa runnovasta ja pelkoa aiheuttavasta viruksesta, joka on laittanut lähes jokaisen elämän uusiksi tavalla tai toisella. Monen työt ovat siirtyneet kotiin, mutta moni käy töissä työpaikallaan peläten, että saa viruksen itselleen ja tartuttaa sen myös läheisiin. Kevään ja ainakin alkukesän suunnitellut juhlat, matkat ja retket on peruttu. Keväisessä luonnossa liikkuminen antaa kuitenkin pilkahduksen toivoa.
 |
| Perunkarvatonkoirat Simo ja Martti uskollisina metsälenkkikavereina |
Luonto on ja pysyy. Kevättä ei ole peruttu, vaikka menneellä viikolla ikkunasta ulos aamuisin katsoessa välillä siltä tuntuikin.
 |
| 16.4.2020 |
Pihojen omistajilla on nyt hyvää aikaa kaivaa haravat esiin ja ryhtyä pihan rapsutteluun. Minulla oli ennen iso piha, jonka ylläpitämiseen ei mikään aika tahtonut riittää. Nyt olen reilun vuoden asunut rivitalossa. En kaipaa yhtään ison pihan tuomaan työtaakkaa. Kun oli se iso piha huolehdittavana, ei jotenkin "raaskinut" lähteä muualle luontoon. Tuntui, että piti nauttia siitä pihasta, kun se kerran oli.
Nyt teen pihatyöt hetkessä postimerkin kokoisella pihallani ja lähden nauttimaan luonnosta hyvällä omallatunnolla lähimetsään tai lähialueiden luontokohteisiin.
Voimia sinulle tähän poikkeukselliseen aikaan!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit tutustumassa Metsäseikkailuihin! Mielelläni kuulen myös sun seikkailuista :)