Virvikin luontopolku, Porvoo - Siirtolohkareita ja itsepäinen kuusi

Sinivuokot ilahduttivat luontopolun alussa.

Mikä: Virvikin luontopolku

Missä: Porvoo, Virvikin golfkentän yhteydessä, Virvikintie 346

Milloin: 25.4.2020

Reitin pituus: n. 3 kilometriä, 1,5 h kahvitauon kanssa

Kohokohdat: Siirtolohkareet ja neva

Huhtikuisen lauantai-iltapäivän retkikohteeksi valikoitui Virvikin luontopolku Porvoossa. Luontopolun lähtöpiste löytyy hieman ennen golfkentän parkkipaikkaa, joten kannattaa hidastaa, kun ensimmäiset viheriöt tulevat näkyviin. Auton voi jättää myös golfkentän parkkipaikalle, jos luontopolun alkupisteen vieressä oleva parkkipaikka on täynnä. Meidän retkipäivänä luontopolun oma parkkipaikka oli täynnä, mutta saimme auton hyvin lähelle parkkiin. 

Luontopolun opaste näkyy tielle. Kannattaa olla tarkkana, ettei aja ohi. Golfkentän rakennuksien asti ajettuasi olet mennyt ohi :)

Infotaulussa muistutetaan, että olet luonnossa toisen kodissa

Heti polun alussa sukelletaan metsään. Polulla tulee vastaan huonokuntoisia pitkoksia ja sen verran kosteaa maastoa, että vedenpitävät jalkineet ovat paikallaan. Reitti on merkitty punaisin maalitäplin puihin ja niitä seuraamalla pysyy reitillä. Reitillä on kuitenkin paljon muitakin polkuja, joten erityisesti kallioilla kannattaa olla hereillä, jotta pysyy reitillä. Polkujen risteyksissä on selkeästi suht tuoreita "luontopolku"-opasteita, joten eksymisen vaara on aika pieni tällä kertaa. Polun varrella on opastetauluja, jotka kertovat ympäröivästä luonnosta ja eläimistä. 

Pitkokset olivat paikoin huonossa kunnossa.

Reitti on merkitty punaisin maalitäplin.

Mutta mikä juttu tämä on? Näitä näkee lähes joka metsässä. 

Auringon säteet pilkottivat kauniisti puiden välistä.

Kun polkua on menty jonkun matkaa, on mahdollista suorittaa pistopolku vanhalle palopaikalle. Tälle polulle on selkeä opaste. Polku on n. 250 m suuntaansa ja se kulkee kauniilla, jäkälän täplittämällä kalliolla sekä isompien ja pienempien siirtolohkareiden keskellä. Itse kohde eli 1988 tapahtununeen metsäpalon paikka ei sinällään hätkäytä. Sen verran tehokkaasti on luonto paikannut tulipalon jälkiä. Paikasta kertova kyltti on tosin taidettu koittaa polttaa, ironista kyllä. Kyltistä ei oikein saa selvää, joten sillä erää palon laajuus jää selvittämättä. Tämä pistopolku kannattaa kyllä käydä, jos haluaa fiilistellä kallioita, lohkareita ja jäkälää. Niitä on tosin tulossa luontopolulla muutenkin vastaan. 

Kyltti ohjaa paloaukealle.

Tälle pistopolulle kannattaa poiketa vaikka näiden kauniiden siirtolohkareiden vuoksi.

Palleroporonjäkälä. 

Palopaikan opastekyltti on ironisesti yritetty polttaa.

Palopaikalta palatessa ei jää epäselväksi, mihin suuntaa pitää lähteä. 

Matka jatkuu helppoa polkua pitkin turvallisesti merkkejä seuraillen ja vaihtelevaa maastoa ihaillen. Jonkun ajan päästä tullaankin nevan reunalle. Tässä kohtaa on enemmän kosteikkoa. Näkymä nevalle on kaunis. Vähitellen polku muuttuu haastavammaksi ja isoja siirtolohkareita alkaa näkyä koko ajan enemmän. Itsepäinen kuusi on päättänyt kasvaa ihan kallioon kiinni ahtaudesta huolimatta ja se on kasvattanut itselleen samalla muhkeat muodot. 

Mukavaa polkua metsän siimeksessä.

Neva.

Nevan läheisyydessä oli vedenkestävät kengät paikallaan. 

Ahdasta on, mutta tähän kasvan...

...ja kasvatan itselleni leveän lantion.

Nevan jälkeen tulee ehkä tämän polun kohokohta. Siirtolohkareita on todella paljon ja ne ovat kasaantuneet hienoiksi röykkiöiksi. Kalliota, jäkälää, kitukasvuisia kuusia ja mäntyjä riittää. Paljon kivoja taukopaikkoja kaatuneiden runkojen päällä ja kallioilla. 

Siirtolohkareita.

Kalliota, jäkälää ja sammalta. 

Kahvitauon jälkeen jatkamme matkaa ja saavumme Jättiläisen luo. Kyseessä on siirtolohkarejätti, joka on opastetaulun mukaan tullut mannerjäätikön mukana tähän 10 000 vuotta sitten. 9 metriä korkean jätin painoksi arvioidaan 500 tonnia. Aika vaikuttava se kyllä on!

Jättiläisestä kertova opastaulu.

Pakollinen poseeraus Jättiläisen luona.

Hämmentävän kokoinen lohkare kyllä.

Jättiläisen jälkeen kävellään jälleen hetki kallioilla ja sitten tuleekin vastaan hiekkatie. Sitä kävellään ehkä 500 m golfkenttää halkoen ja saavutaan takaisin autolle. Golfkentän yhteydessä on vanha kartanorakennus, jossa taitaa toimia kahvila. Korona-aikana sieltä olisi saanut take away-kahvia, mutta normaalioloissa varmaan muutakin. 

Loppumatka taitettiin tietä pitkin. 

Tuonne olisi normaalioloissa voinut mennä kahville  Korona-aikaan  ainoastaan take away-kahvia. 

Virvikin luontopolku on kiva ja suhteellisen helppo päiväretkikohde. Polku oli pääosin helppoa kuljettavaa, joitakin tiukempia nousuja oli ja kosteaa paikoittain. Suosittelen lämpimästi!