Ensimmäinen yö yksin luonnossa, miten se sujui?

Olen pitkään haaveillut ja suunnitellut yön yli retkeä yksin. Alunperin minun piti olla tällä hetkellä pakkaamassa rinkkaa ja valmistautumassa lähtemään kohti Kuusamoa ja Karhunkierrosta. No siihen tuli vielä tämä kolmas K ja lisäksi luontoäiti puuttui peliin.

Retkeilyharrastukseni alkoi vähitellen tuntua jo siltä, että kaikki muu alkoi olla kunnossa, paitsi se itse tekeminen. On hankittu varusteita, katsottu todella monta retkeilyyn liittyvää webinaaria ja youtubevideota ja tuijotettu retkeilyyn liittyviä sometilejä. Päiväretkiä olen toki tehnyt yksin ja yhdessä, mutta se itselleni suurin juttu eli metsässä yksin yöpyminen puuttui. Tuntui siltä, että sen jälkeen kaikki olisi enemmän mahdollista.

Aloin kuitenkin jännittää metsässä yksin yöpymistä. Mitä jos joku tulee ja tunkeutuu telttaan? Mitä jos joku eläin tulee ja tunkee telttaan? Aloin jo keksiä tekosyitä, etten voikaan lähteä retkelle silloin kun olen suunnitellut. Ei ole sopivaa paikkaa, kaikkialla on paljon ihmisiä, sama jos menisi leirintäalueelle. Kun on tämä korona ja kaikkea. En ehdi, tässä on niin paljon kaikkea. Mitä jos.

Ensimmäinen yö yksin metsässä mietityttää

Sitten päätin ajan ja paikan ja tein suunnitelman. Kohteeksi valikoitui edellisen postauksen Iso-Melkutin Lopella. Paikka on äärettömän kaunis ja siitä syystä myös suosittu. Tästä syystä valitsin ajankohdaksi arkipäivän, sillä tarkoituksena oli tosiaan viettää yö yksin metsässä eli illalla kohteeseen ja aamulla kotiin. Iso-Melkutin oli myös sopivan etäisyyden päässä, ei ihan kotikulmilla, mutta ei monen tunnin ajomatkan päässäkään. Halusin myös kohteen, joka olisi minulle entuudestaan tuttu ja jossa ei olisi eksymisen vaaraa.

Iso-Melkutin

Pari päivää valmistelin ja pakkailin. Lukuisten päiväretkien ansiosta minulle on muodostunut jo kivat rutiinit siitä, mitä retkellä tarvitaan. Joka retken jälkeen ne kehittyvät. Nyt näihin rutiineihin oli lisättävä yöpymiseen tarvittavat välineet. Olen kyllä viimeisen vuoden aikana nukkunut useammankin yön ulkona, mutta aina joko isommassa porukassa tai sitten jonkun kanssa. Eli se ei sinällään ollut uutta. Mutta nyt olin yksin. Jos jotain unohtuisi, olisin omillani. Ajaessani kohteeseen kävin autossa läpi pakkaamiani tavaroita ja oikeastaan yksi tärkeä asia oli vain unohtunut: Otsalamppu. Sitäkään ei tosin tarvittu tällä reissulla ja tarvittaessa kännykästä olisi löytynyt valo.

Yhden yön retken tarvikkeita

Iso-Melkuttimella taitaa olla kaksi virallista telttailuun tarkoitettua paikkaa. Luontoon.fi Melkuttimien sivuilla sanotaan, että "liikkuminen ja leiriytyminen jokamiehenoikeudella, mutta suosittelemme leiriytymistä laavujen läheisyydessä". Vaikka oli torstai-ilta, niin varmaan tästä oudosta keväästä johtuen nämä kaksi telttailuun varattua paikkaa olivat täynnä telttoja. Pysähdyin reitin keskivaiheilla olevalle laavulle ja tein itselleni päivällisen. Sitä valmistaessani ja nauttiessani totesin itsekseni, etten tosiaan aio jäädä tähän ja noudattaa suositusta. Olisin voinut hyvin mennä jollekin leirintäalueelle, sellainen oli meininki. Kyseiselle laavulle pääsee autolla hyvin lähelle ja väkeä oli sen mukaisesti. Olin jo tulomatkalla pannut merkille sopivia teltanpaikkoja, joihin tarvittaessa palaisin. Jätin leirintäaluemeiningin ja jatkoin matkaa. 

Päivällinen porisee

Päivälliseksi kanaa, kasviksia, riisiä ja voisilmä

Minun ei tarvinnut palata ihan reitin alkuun asti, vaan löysin paikan yksiölleni kauniista niemestä. Pystytin teltan auringon laskiessa ja nautin olostani. Tein juuri sitä, mistä olin pitkään haaaveillut. Tein asioita juuri siihen tahtiin ja siinä järjestyksessä kuin halusin, omassa aikataulussani. Kuuntelin lintujen loputonta konserttia ja ihailin auringonlaskua puun rungolla istuen. En edes kaivannut ketään vierelleni. Minulla oli vahva tunne siitä, että halusin olla juuri siinä hetkessä yksin. Tein lämmintä iltapalaa ja kävelin hieman, sillä olin konkareilta kuullut, että nämä auttavat unen saannissa. Kun kuuntelin niemen kärjessä linnun laulua, huomasin, kuinka vastarannalta meni kaksi naista uimaan. Totesin itsekseni, että tuo jää minulta nyt kyllä väliin. Olin kyllä pakannut uikkarin ja pyyhkeen rinkkaan, mutta ne saisivat olla siellä. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Nyt olin sen verran kylmissäni, että jatkoin liikkumista. 

Yksiö pystytetty

Onnellinen retkeilijä

Ilta-aurinko kultaa Iso-Melkuttimen

Aurinko painuu mailleen hiljalleen

Mustikka kukkii

Kun ilta alkoi hämärtää, kömmin telttaan, vaihdon merinokerraston päälleni ja sukelsin makuupussiin. Tämä ei kuitenkaan oikeasti tapahtunut niin sujuvasti miltä kuulostaa. Minulla on yhden hengen teltta, joka oli käytössäni ensimmäistä kertaa. En halunnut jättää rinkkaa teltan ulkopuolelle, vaan ängin sen telttaan mukaan. Kyllä me mahdutaan, ajattelin. No hieman ahdasta oli tuossa yksiössä valtavan Fjellun Kajka 75:n kanssa ja tuuminkin, että seuraavan kerran rinkka taitaa jäädä absidiin, vaikka teltassani se ei kovin suuri olekaan. Ehkä joku pussi sitten suojaksi sateen varalta ja ruokatarvikkeet mukaan telttaan uteliaiden eläinten varalta. 

Aikamoista pyörimistä unen hakeminen kyllä kieltämättä oli. Olin pystyttänyt teltan aavistuksen alamäkeen ja valuin ilmatäytteisen alustani kanssa kohti teltan seinämää siinä pyöriessäni. Kun hilauduin reunasta takaisin keskelle, olikin jo Kajka vastassa. Tyynyn virkaa toimittava puffiin tungettu villapaita oli aika kova ja möykkyinen, oli hankalaa löytää asentoa. Kun olin nukahtamaisillani, tajusin, että jaloillani oli äärettömän kuuma ja että kohta ne ovat hiestä märät. Seuraavaksi aloin äheltää merinokalsareita ja villasukkia pois jalasta. Minun olisi pitänyt muistaa, että edellisenä syksynä nukkuessani laavussa lähes nollan tietämissä, minulle kävi sama juttu. Ja nyt oli sentään useampi lämpöaste. Kaiken tämän säätämisen jälkeen kuitenkin nukahdin muutamaksi tunniksi. Puoli viiden aikaan lintujen ääniin herätessäni pohdin, että ehkä sittenkin olisi kannattanut laittaa korviin ne korvatulpat, jotka olin varta vasten varannut makuupussiin pieneen taskuun helposti löydettäväksi. Mutta ei se mitään, upeita lintujen ääniä kuulin, joita en ollut aikaisemmin kuullut. Ja kaiken tuon yöllisen touhuilun keskellä en lainkaan muistanut pelätä, että joku voisi hiipiä telttaani yöllä. 

Lopulta auringonsäteet valaisivat telttaa. Puin hitaasti vaatteet päälleni ja kömmin teltasta ulos. Sillä hetkellä tajusin, miksi tämä kannatti. Olin aivan mykistynyt siitä kauneudesta, lintujen konsertista ja tuoksuista, jotka ulkona odottivat. Pystyin vain huokailemaan ja katsomaan ympärilleni. 

Lintujen aamukonsertti

Pesin kasvoni Iso-Melkuttimen kirkkaalla vedellä västäräkin tuijottaessa minua kivellä. Keitin aamupuuron, huokailin ympärilläni olevaa rauhaa ja kauneutta ja söin rauhassa. Purin leirin ja keitin vahvat kahvit. Kampesin rinkan selkään ja kävelin autolle. Nyt se oli tehty ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Tänne palaan ehdottomasti. Ja moneen muuhunkin paikkaan. Yksin ja yhdessä. 

Kirkkaalla ja raikkaalla järvivedellä oli hyvä huuhtoa unihiekat silmistä

Alkuvuodesta valmistunut Dreyma-neuleeni on oiva retkivaate

Veneet kotimatkalla

Miksi sinne metsään pitää sitten yksi lähteä, varsinkin jos se jännittää? Minulle tässä oli kyse itseni voittamisesta. Siitä, että teen jotain sellaista, joka hieman pelottaa. Lisäksi halusin aidosti kokea luonnon täysin omassa rauhassani ilman, että minun tarvitsee huolehtia jostakin muusta tai miettiä, miten tuo toinen viihtyy täällä. Työpäiväni täyttyvät muiden huolehtimisesta ja siitäkin syystä kaipaan itselleni hetkiä, jolloin huolehdin ainoastaan itsestäni. Se on minulle tärkeää. Nyt loman koittaessa näitä hetkiä on entistä enemmän mahdollista järjestää. Se antaa voimia syksyyn ja arkeen. Nyt nautitaan ja seikkaillaan!