Iso-Melkutin on odotusten arvoinen

Mikä: Iso-Melkuttimen kierto

Missä: Loppi, Tauluntie 146

Milloin: 8.5.2020

Reitin pituus: Iso-Melkutin järven kiertävä kierros on ilmoitettu 5,2 km mittaiseksi. Me kuitenkin kierrettiin kaikki niemennokat ja tehtiin ihan oma lisäpistopolku, joten matkaa kertyi 9,6 km

Kohokohdat: Iso-Melkuttimen häkellyttävän kirkas vesi
Lisätietoa: Luontoon.fi , Retkipaikka, Ylen juttu Iso-Melkuttimesta sukeltamisen näkökulmasta täällä 

Tätä paikkaa on hehkutettu sosiaalisessa mediassa ja retkioppaissa niin paljon, että pakkohan se oli lähteä katsomaan. Ajankohdaksi valikoitui perjantai-iltapäivä ja lähdin tälle retkelle koirieni kanssa. Parkkipaikka löytyi helposti Google-mapsin avulla ja tänne oli helppo ajella isoja teitä pitkin. Parkkipaikka oli jo perjantaina klo 13 aikaan reilusti yli puolillaan, joten viikonloppuisin parkkitila saattaa loppua keskan.

Iso-Melkuttimen parkkipaikka oli perjantai-iltapäivänä jo puolillaan

Parkkipaikalta lähti selkeät opasteet kohti Iso-Melkuttimen kiertoa. Täältähän pääsisi moneen muuhunkin paikkaan!

Opastetaulu parkkipaikalla johdattaa vaikka mihn seikkailuihin!

Parkkipaikalta järven rantaa oli noin 700 metriä. Tämä pätkä on merkitty keltaisin opastein, eksymisen vaaraa ei ole, vaikka aluella on paljon muitakin polkuja.

Kaunis lampi matkalla parkkipaikalta järvelle

Saavuimme Iso-Melkuttimen rantaan ja vastassa oli heikosti luettava opastetaulu, huussit ja kaksoislaavu tulentekopaikkoineen. Itse mietin laavujen erikoista sijoituspaikkaa, miksi ne on sijoitettu reitin alkupäähän? Logistiikan kannalta toki järkevää ja ehkä on ajateltu, että makkarat voi grillailla kierroksen päätteeksi. Näin sijoitettu grillauspaikka on myös esteetön ja saavutettavissa myös niiden henkilöiden kohdalla, jotka eivät pääse maastossa liikkumaan. Tähän paikkaan pääsee autolla ihan viereen. 

Vessoista toinen oli täynnä ja suljettu ja toinen oli kyllä täyttymäisillään. Tästäkin saattoi päätellä, että suositussa paikassa ollaan. 

Iso-Melkutin pilkottaa. 

Kun olin hetken ihastellut kirkasta Iso-Melkutinta, siirryimme poluille. Ne alkoivat leveänä baanana järveä mukaillen, mutta edessä oli myös kapeampaa, juurakkoista ja kaltevaa polkua. 

Iso-Melkuttimen kierto alkaa leveällä polulla

Reitti oli todella hyvin merkitty sinisin merkein. Ja kunhan piti järven koko ajan näköpiirissä, saattoi olla varma, että jossain vaiheessa päätyy takaisin siihen kaksoislaavulle, josta kierrokselle lähdettiin.

Siniset merkit johdattivat poluilla eteenpäin

Välillä mentiin kaltevalla polulla

Samoojien silta on Lopen Samoojien vuonna 2006 pystyttämä siltä, joka sijaitsee Iso-Melkuttimen ja Vähä-Melkuttimen välissä. Retkikaverit Simo ja Martti suostuivat poseeraamaan siinä hetken.

Retkikaverit Martti ja Simo

Reitin varrella on pari niemenkärkeä, Nappilahdennokka ja Tokholmannokka, joissa poikkeammalla reittiin saa lisää pituutta. Ja tokihan nämä ovat kauniita paikkoja ja ne kannattaa käydä katsomassa muutenkin. Jälkimmäisessä nokassa pidin kahvitauon.

Matkalla Tokholmannokkaan

Kahvitauko

Koko reitin pituudeksi tuli tosiaan 9,6 km. Reitin loppupäässä ajattelin jostain syystä kokeilla vaihtoehtoista reittiä autolle, mutta metsään meni :D Tai oikeastaan avohakkuuaukealle, jossa oli kuitenkin samat keltaiset opasteet, kuin parkkipaikalta järvelle tultaessa. Katsoin kyllä karttaa, mutta lähdin väärään suuntaan...Jälkeenpäin käsitin, että nuo keltaiset tolpat ovat osa Hämeen Ilvesreittiä, 200 km kokonaisuutta. 

Onneksi tajusin katsoa kännykästä karttaselainta ajoissa ja palasimme kiltisti sinisellä merkitylle reitille ja löysimme parkkipaikalle. Jostain syystä nämä päähänpistokset täytyy tehdä aina retken loppuvaiheessa, silloin kun on jo väsy ja järki vähissä. Ehkä sitä joskus opppii. Tai sitten ei. Siksi tämän blogin nimikin on juuri metsäseikkailut. Elämyspedagogiikan mukaan retki on vain retki, jos siellä ei tapahtu mitään jännittävää. Se muuttuu seikkailuksi, kun siellä tapahtuu jotain ennalta suunnittelematonta ja jännittävää! Jotain sellaista mun reissuilla aina tuppaa tapahtumaan, varsinkin kun olen yksin (koirien kanssa) liikenteessä.

Päivän reitti harhapolkuineen

Summa summarum: Iso-Melkutin on upea, näkemisen arvoinen paikka. Järven kiertävä reitti on sopiva päiväretkelle ja myös yöpymismahdollisuuksia on telttapaikkoineen. Reitin varrella on jokunen tiukempi nousu ja lasku, muuten aika tasaista menoa. Mutta tämä paikka tuntuu olevan todella suosittu, vaikka kyseisenä perjantai-iltapäivänä törmäsimme vain muutamaan kulkijaan. Tästä kertoivat paitsi täydet ulkohuussit niin reitin varrella olevat vessapaperit, nenäliinat ja lukuisat epäviralliset nuotiopaikat roskineen kaikkineen. En lähtisi tänne viikonloppuna tai heinäkuun aurinkoisena päivänä. 

Tutkailin Iso-Melkutinta hieman sillä silmällä, että menisin sinne joku kerta teltan kanssa ja viettäisin siellä yön, ensimmäisen yön yksin luonnossa. Tämä on vielä harkinnassa.