Västerby, Tammisaari - Vappupäivän patikointi ja suunnistuksen harjoittelua

Mikä: Västerbyn ulkoilualue, Tammisaari

Missä: Tammisaari, Tenholantie 

Milloin: 1.5.2020

Reitin pituus: Oma reitti, n. 10 km, 4,5 h sisältäen ruokailun ja kahvittelut

Kohokohdat: Vaihteleva maasto, paljon reittivaihtoehtoja, laavuja ja järviä

Suo ja pitkokset

Olen selaillut Raija Hentmanin Etelä-Suomen Retkeilyoppaita ja Retkipaikan Uudet seikkailut-kirjaa lähipäivinä. Näitä kirjoja lukiessa on kuin karkkikaupassa! Miten paljon kivoja retkikohteita meillä Suomessa onkaan! Internetin ihmeellisestä maailmasta toki löytää näitä retkikohteita myös ja minulla onkin niitä kirjanmerkit pullollaan. Netissä vaan tulee se ongelma, että tietoa on kertakaikkiaan liikaa. Kirjaan on mukava tarttua ja sieltä tieto löytyy helposti. Kirjaa selatessa on helpompi inspiroitua jostakin paikasta ja sitten etsiä lisätietoa kohteesta.

Paras lukemistoni tällä hetkellä

Halusin lähteä vappupäivänä johonkin hieman pidemmälle. Kotinurkat ovat tulleet koronakriisin aikana vähän liiankin tutuksi ja kaipuu luontoon on kova näin kesän kynnyksellä. Ja koska korona, paikka piti olla sellainen, ettei siellä olisi ruuhkaa.

Raaseporin alue on välähdellyt mainitsemissani kirjoissa ja Facebookin retkeilyryhmissä, kuten Uudenmaan luontoliikkujat ja Retkipaikka. Lisäksi Visitraseborin sivuilla on kivasti koottu yhteen alueen luontoelämyksiä. Sieltä valikoitui vappupäivän retkikohteeksi Västerbyn ulkoilualue. Paikan kerrottiin oleva suuri, 1500 hehtaaria, joten eiköhän siellä voisi ulkoilla riittävin turvavälein. Eniten hehkutettiin Peikkometsän kierrosta, joka vaikutti kyllä hienolta kohteelta, mutta ajankohdasta johtuen ja ruuhkia välttääksemme päätimme valita toisen reitin. Alueesta on myös kartta sivuilla, jonka avulla reittiä saattoi suunnittella etukäteen.

Lähdimme ajamaan kohdetta kohti klo 10 aikaan ja olimme perillä puolilta päivin. Koska emme valinneet reitiksi todennäköisesti suosittua Peikkometsän kierrosta, kurvasimme urheilukeskuksen parkkipaikalle, joka oli ainakin Hentmanin kirjassa mainittu toisena parkkialueena, josta pääsisi poluille. Peikkometsän reitille olisi päässyt ajamalla vielä tovin urheilukeskuksesta eteepäin. Ennen metsään lähtöä hörppäsimme autossa kahvit ja söimme eväsleivät. Samalla mittailimme pilke silmäkulmissa, oliko edessämme pelaavilla frisbeegolfin pelaajilla riittävät turvavälit.

Lähdimme liikkeelle hiekkatietä pitkin hetken aikaa karttaa tutkittuamme. Koska nyt oli mukavasti aikaa eikä koiria mukana, halusin käyttää tällä retkellä aikaa myös suunnistamisen opetteluun. Koen hetkittäin tuskaa siitä, etten osaa kunnolla suunnistaa kartan kanssa. Tai ehkä osaisin, jos malttaisin. Ajatus siitä, että kaikki pitäisi osata heti hidastaa kohdallani uuden oppimista. Olen siis aikamoinen hätähousu. Tällä reissulla tutkittiin sekä kohteen omaa karttaa että karttaselainta mobiilissa. Vähitellen sitä varmaan oppii, kunhan vaan malttaa :)

Ulkoilualueen kartta, joka löytyy myös Raaseporin nettisivuilta

Kuljimme aluksi kuntoradan tyyppistä polkua, jonka jälkeen siirryimme metsäisimmille poluille talousmetsään. Kävelimme sekä hakkuuaukioiden laidassa että koskemattomissa metsissä ja kallioilla. Välillä puiden välistä pilkotti suo tai järvi. Isompi suo ylitettiin pitkoksia pitkin ja siellä olikin kaunista.

Aluksi kuljimme kuntopolkua

Myös pitkoksia oli matkan varrella

Reitti oli merkitty selkeästi puna-sinisin ja lopussa punaisin merkein. Tälle reissulle kannattaa kyllä varata mukaan alueen oman kartta joko tulostettuna tai mobiiilista ja jokin karttaselain lisäksi. Alueella on paljon polkuja, joten on hyvä tiirailla karttasovellukselta, missä on menossa. Alueen kartta löytyy täältä.

Reitti oli merkitty sinisin ja punaisin merkein

Reitin varrelta löytyi myös pieni punainen tupa, joka on ilmeisesti paikallisten partioilaisten käytössä. Kyllä on hyvät puitteet partiotoiminnalle!

Pieni punainen tupa keskellä metsää

Davatorp, partiolaisten tukikohta

Mukava neulaspolku johdatti laavulle

Olimme kartasta katsoneet, että alueella olisi ainakin kolme laavua järven rannalla. Lähdimme etsimään niistä yhtä ja löysimmekin. Kaunis paikka, mutta laavu ja sen lähiympäristö oli aika sotkuinen. Päätimme lounastaa kalliolla.

Laavu kauniilla paikalla

Laavu ei houkutellut sotkuisuudellaan

Storträsket

Tämä oli vappupäivän retki, joten olimme varanneet mukaan vähän enemmän ruokaa kuin normaalisti. Menu koostui nakeista, perunasalaatista ja linssimuhennoksesta. Ja tietysti munkkeja!

Ruokaa oli siis jonkin verran, lisäksi vettä ja trangia, joten reppu oli aika painava. Jostain syystä päätin aamulla ottaa isomman päivärepun sijasta pienemmän, 20 litraisen repun ja se ei ollutkaan hyvä valinta. Pieni reppu täyteen ja painavaksi ahdettuna on raskaampi kantaa, kuin isompi reppu, jossa paino jakaantuu tasaisemmin. Tämä siis muistiin seuraavaa reissua varten!

Termarinakit olivat tällä kertaa kokeilussa ensimmäistä kertaa. Olen paristakin lähteestä kuullut tästä oivasta herkusta, nakit ruokatermariin ja kiehuvaa vettä päälle. Perillä sitten kuumat nakit ääntä kohti. Meidän nakit eivät onnistuneet ihan näin hyvin, vaan ne olivat sellaisia taskulämpimiä, kun ryhdyimme syömään. Termari olisi pitänyt kuumentaa ennen nakkien sinne laittoa ja niitä oli ruokatermari liian täynnä ja kuumaa vettäkin oli ehkä liian vähän. Trangialla ne saatiin kuitenkin kuumaksi jälleen. No seuraavan kerran sitten parannetaan tätäkin!

Nakkien seurana nautimme linssimuhennosta. Tämä herkku on  yksi retkiruokakokeiluistani. Tein sen tämän ohjeen mukaan ja kuivatin uunissa! Vinkki valmiin ruuan kuivaamisesta tuli Partioaitan 365 klubin virtuaalisesta Retkiruokaillasta. Älyttömän helppoa, hyvää ja kevyttä retkiruokaa! Suosittelen kokeilemaan. Retkiaamuuna laitoin kuivatun muhennoksen tupperin astiaan ja vettä päälle niin, että se peittyi kokonaan. Perillä sitten Trangialla n. 5 min kiehautus.

Linssimuhennos, oiva retkiruoka!

Vappupäivän menu 

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa. Polku jatkui jälleen vaihtelevassa maastossa, oli mukavaa metsäpolkua, kauniita kallioita ja hieman leveämpää tietä välillä. Hetken aikaa tietä käveltyämme metsään osoitti kyltti "Kyrkberget" ja karttaa katsottuamme totesimme tämän sopivaksi päiväkahvin keittopaikaksi. Sinne siis.

Erikoinen koivu kaatumaisillaan

Matkan varrella kuljettiin myös hiekkateitä, mutta ei kyllästymiseen asti

Myös mukavia polkuja oli riittämiin

Pienen kapuamisen jälkeen saavuimme Kyrkbergetille, jossa oli kauniita kallioita ja sopivia paikkoja päiväkahville. Munkit ehdimme syödä ennen valokuvausta!

Kyrkberget

Päiväkahvin aika

Päiväkahvin jälkeen jatkoimme matkaa tuttuja punaisia merkkejä seuraten ja karttaakin välillä vilkuillen. Tässä kohtaa huomasimme, että ulkoilualueen oma kartta ei ollut ihan " kartalla", joten oli hyvä, että tarkastelimme reittiä myös mobiilissa olevan karttaselaimen avulla. Ja ehkä minäkin opin taas hieman tulkitsemaan karttaa paremmin.

Matkan varrella oli hyviä opasteita

Punaiset merkit ja kanervapolut johdattivat eteenpäin

Kanervapolku ja luonnon oma mukulakivetys

Palleroporonjäkälä, tämä on mun lemppari

Lopulta löysimme takaisin urheiluhallin kupeeseen ja autolle. Polar näytti ranteessa 10 km vaellusta  ja 4,5 tuntia ja kyllä se jaloissa hieman tuntuikin. Alkuvuodesta ostamani vaelluskengät alkaisivat kohta olla sisäänajetut. Vielä on vähän kokeiltavaa sukkien ja pohjallisten kanssa, mutta eiköhän sieltä vielä hyvä kombo löydy. Illalla saunan jälkeen nukkumaan mennessä oli mukavan raukea olo. Keho hyvällä tavalla väsynyt ja mieli sen verran rauhoittunut ja tyyni, ettei koronat tai muut vaivanneet ajatuksia. Luonto oli jälleen tehnyt tehtävänsä.