Helteinen Hirvaan kierros Salamajärvellä kesäkuussa 2021

Salamajärven kansallispuisto sijaitsee Keski-Pohjanmaalla ja siellä on useita erilaisia vaellusreittejä. Meidän vaelluksen kohteeksi valikoitui osittain kansallispuiston alueella kulkeva Hirvaan kierros 58 km kolmen yön taktiikalla. 

Kova helle oli ollut Suomen yllä jo useamman päivän ja kuumaa oli tiedossa meidänkin kierrokselle. Myös ukkosia oli luvassa. Onneksi jo vähemmän, mitä säätiedotuksessa alunperin luvattiin. Runsaista salamamäärästä johtuen tämä reissu oli uhkana peruuntua ihan viime hetkille asti. Kun säätiedotus siistiytyi, uskalsimme suunnata kohti Salamajärveä. 

Päätimme kiertää Hirvaan kierroksen myötäpäivään, kuten reitin ohjeistuksessa suositeltiin. Minna Jakosuo suosittelee blogikirjoituksessaan ja Facebookin ryhmäkeskusteluissa hehkutettiin myös vastapäivään menoa. Päivämatkat on mitattu urheilukelloni gps:n avulla ja meidän kierroksen kokonaismatkaksi tuli 64 km. 






1. päivä Maanantai 21.6. Koirasalmi - Sysilampi - Jyrkkäniemi 15 km

Lähdimme liikkeelle Koirasalmen luontotuvalta klo 17.00. Lähtöhetkenä meitä helli leppoisa tuuli, joka piti lämmön maltillisena ja hyttyset poissa. Meillä oli lyhythihaiset paidat ja housuissa lyhyet lahkeet.  

Matka taittui mukavasti ja jo alkuvaiheessa saimme huokailla suoalueen kauneutta pitkoksilla ja ihmetellä pirunpeltoja. Matkaa sai taittaa pitkoksien lisäksi myös kivikkoisilla ja juurakkoisilla poluilla. Olin tehnyt alustavan reittisuunnitelman, jonka mukaan nauttisimme päivällisen Sysilammella ja näin teimme, saavuimme paikalle noin klo 21.00. Sysilammella on vuokratupia, telttapaikkoja ja aika huonokuntoinen autiotupa. Siellä on myös vuokrattava sauna ja uimalaituri, joka hieman houkutteli uimaan, mutta emme tohtineet mennä, sillä tarkoituksena oli vielä jatkaa matkaa. Myös uskomaton määrä hyttysiä aiheutti sen, että paljasta pintaa ei tohtinut juuri näyttää. 









Päivällisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti yöpymispaikkaa. Upea auringonlasku saatteli meidät pitkoksia ja polkuja pitkin. Matkan aikana saimme väistellä sammakoita, niitä oli todella paljon. Yksi sammakoista ei väistänyt sitten millään, tuijotti meitä vain tuimasti ja jouduimme hänen ylhäisyytensä lopulta kiertämään, vaikka kansallispuiston puolella ei saisi poluilta poiketa. Lopulta saavutimme Jyrkkäniemen, johon menisimme yöpymään. Saavuimme sinne noin puolen yön aikaan. Paikalla oli pari telttaa, mutta löysimme hyvän paikan teltallemme ja pystytimme sen pikaisesti, jotta pääsisimme nukkumaan. Olimme Salamajärven rannalla ja hikisen päivän jälkeen olisi tehnyt mieli pulahtaa uimaan. Hyttysten määrä oli kuitenkin niin valtaisa, että tyydyimme huuhtaisemaan naamaa vesipullon avulla ja pyyhkäisemään hikeä kosteuspyyhkeillä teltassa. Myös iltapala mutusteltiin teltan suojassa. Romanttinen ajatus iltateen nauttimisesta tyyntä järveä katsellen sai nyt jäädä. Uni tuli silmään helposti ensimmäisen päivän urakan jälkeen. 









2. päivä tiistai 22.6. Jyrkkäniemi - Ahvenlampi - Vähä-Valvatti (Jääskänniemen laavu) 18 km

Meidän oli tarkoitus lähteä liikkeelle ajoissa ennen pahinta hellettä, mutta aamutoimissa hurahti yllättävän paljon aikaa ja pääsimme lähtemään vasta 9.30. Aurinko porotti tässä vaiheessa jo aika lämpimästi. Meillä oli alunperin suunnitelmissa pitää keskellä kuuminta päivää siesta, mutta myöhäisestä lähdöstä johtuen jouduimme taittamaan matkaa aika kuumissa olosuhteissa. Matka taittui mukavaa metsäpolkua pitkin ja metsän synkimmissä ja kosteimmissa kohdissa olimme kiitollisia hyttyshatuistamme. 









Poistuimme aika pian kansallispuiston alueelta ja siitä johtuen matkan varrelle osui niin talousmetsää ja kuin avohakkuualueitakin, joiden kohdalla aurinko pääsi porottamaan toden teolla. Päivän pelastus oli Ahvenlammen laavu, joka oli suloinen paikka pienen suolammen rannalla. Tuuli puhalsi siinä kohtaa ihanasti, eikä ötököistä ollut juurikaan haittaa. Pääsimme peseytymään ja nautimme lounaan. Päätimme pitää tässä kohtaa siestaa, jotta voisimme taittaa loppumatkan viileämmässä säässä. Päiväkahvin aikana taivas tummeni ja ensimmäiset jyrähdykset saapuivat. Peruutimme laavun perälle suojaan. Tuulen puuskat olivat niin rajuja, että laavu tärisi. Yhden kerran ukkonen jyrähti aivan kohdalla ja salamat olivat upeita! Ukkonen poistui yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja pääsimme jatkamaan matkaa. 








Saavuimme Valvatin autiotuvalle klo 17.30. Tämä tupa on kyllä kaunein autiotupa, jonka olen nähnyt! Se on vanha metsänvartijan tupa, jonka pihapiirissä on myös vaeltajien käytössä oleva sauna. Tuvalla juttelimme ensimmäisen kerran koko reissun aikana muiden kanssa ja olikin kiva vaihtaa kuulumisia vaeltajien kanssa, jotka kiersivät Hirvaan kierrosta vastapäivään. He olivat lämmittäneet saunan ja se olisi ollut meillekin tarjolla, mutta meitä poltteli jo omaan yöpymispaikkaan pääsy. Keittelimme tuvalla kahvit ja jatkoimme matkaa kohti Vähä-Valvattia. 






Kuljimme jälleen hieman erilaista maisemaa. Pitkoksia oli toki edelleen, mutta nyt oli paljon myös koivikkoa ja matalaa, vihreää kasvillisuutta, jonka keskellä kiemurteli kapea polku. Ihan kuin satumetsässä olisi kävellyt! Saavuimme Vähä-Valvattiin, Jääskänniemen laavulle klo 19.30. Nyt oli aikaa ja mahdollisuus peseytyä, sillä laavulla kävi hienoinen tuuli, joka piti siivekkäät ystävät sopivasti loitolla. Iltatoimien jälkeen kävimme nukkumaan. Yöllä ukkosti hieman. 


















3. päivä keskiviikko 23.6. Vähä-Valvatti - Nielujärvi - Pyydyskoski 25  km

Aamu valkeni pilvisenä ja edellistä päivää mukavasti viileämpänä. Kuljimme rauhallisesti pitkospuita pitkin Lehtosenjärvelle aamun toiselle kahvikupilliselle. Päivän edetessä lämpötila nousi aika tukaliin tunnelmiin. Tämän päivän polku jatkui talousmetsissä, avohakkuualueella, hiekkatiellä ja pellonreunaa pitkin. Osuuden taukopaikat eivät olleet kovin kummoisia ja tällä osuudella oli ainoa kohta, jossa jouduimme hieman pohtimaan, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Tämä kohta oli Nielujärven lintutornin lähiesyydessä. Muuten koko reitti oli todella hyvin merkitty ja opasteet olivat selkeitä. Vettä oli saatavilla hyvin Pienelle Sääksjärvelle asti, jossa oli jopa kaksi kaivoa. Toinen kaivoista oli niin selkeästi vuokratuvan läheisyydessä, ettemme tohtineet sinne mennä, sillä tupa oli selkeästi varattu. Sen sijaan heti tuvan jälkeen törötti uuden uutukainen kaivo, josta täytimme pullot ja juomarakon. Nielujärvellä oli lähde, mutta se vaikutti sen verran epäilyttävältä, ettemme edes avanneet sen kantta. 














Nielujärven jälkeen Hirvaan kierros saavutti jälleen kansallispuiston alueen ja sen huomasi kyllä välittömästi. Kuljimme jälleen pitkoksia ja polkuja pitkin todella kauniissa metsässä vanhojen ja viisaiden puiden sekä kelojen keskellä kohti Talviahoa. Siellä pidimme jalkojen virvoittelutauon koskessa ja keitimme päiväkahvit. Tämä osuus oli meille raskas kuumuudesta ja valtavasta hyttysmäärästä johtuen. Valokuvia tuli otettua liian vähän. Vaikka meillä oli hyttysverkot pään suojana, pysähtyminen pikku tauoille oli lähes mahdotonta, sillä jo pelkkä hyttysparven korvia huumaava ääni meinasi olla liikaa puhumattakaan lukuisista pistoksista vaatteiden läpi. Olimme molemmat aika uupuneita, kun saavutimme Pyydyskosken 20.30 aikaan. 






Pyydyskoskella oli tilava kota, puuliiteri, huussi ja paljon telttapaikkoja. Koski oli pienen matkan päässä ja tässä leirissä otimme ensimmäistä kertaa käyttöön kuivapussin vedenhakuvälineenä. Ja se olikin näppärä laitos se! Siitä saimme ruokavedet ja sen avulla pystyimme myös peseytymään. Illan aikana satoi reippaasti vettä ja teltan sateen kestävyys tuli testattua. Pysyimme hyvin kuivana ja nukuimme hyvin reissun viimeisen yön. 







4. päivä torstai 24.6. Pyydyskoski -  Koirasalmi 4 km

Vaelluksen viimeinen aamu valkeni pilvisenä ja lähdimme hyvillä mielen taivaltamaan viimeistä, lyhyttä osuutta kohti Koirasalmea. Edessä oli jälleen paljon pitkoksia, kaunista metsää ja kivikkoista sekä juurakkoista polkua. Koirajärvi kimmelsi tyynenä ja aurinkokin alkoi pilkottaa pilvien raosta. Haaveilimme järveen pulahduksesta ja tämä onnistuikin hienosti laiturilta Pienessä Koirajärvessä Koirasalmen luontotuvan takana. Pulahduksen jälkeen nautimme hyvät kahvit Koirasalmen luontotuvalla ja tapasimme aiemmin Valvatissa tapaamamme vaeltajat ja vaihdoimme heidän kanssaan kuulumiset. Siitä oli hyvä jatkaa matkaa kotia kohti juhannuksen viettoon!










Ajatuksia Hirvaan kierroksesta

Hirvaan kierros on monipuolinen, kaunis ja myös aloittelijalle sopiva vaellusreitti. Meidän vaelluksella helle teki sen, että kolmen yön sijaan neljä yötä olisi ollut tarpeen. Myös kesän ensimmäinen kohtaaminen hyttysten kanssa verotti jaksamista, sillä liikkeessä oli pystyttävä koko ajan. Viileämmässä säässä kierros taittuu varmasti helpommin kolmen yön taktiikalla ja monet menevät kierroksen kuulemma jopa kahdella yöpymisellä. Itse pidän rauhallisesta etenemisestä ja siitä, että on aikaa pysähtyä valokuvaamaan ja ihastelemaan luonnon kauneutta, joten uskon, että kolme yötä olisi sopiva.
Helle rasittaa kulkijaa todella paljon erityisesti silloin, kun on pakko pitää pitkähihaista paitaa, pitkiä housuja ja hyttysverkkoa päässä. Helteellä pitäisi pitää taukoja usein, mutta sekin oli aika mahdotonta hyttysmäärästä johtuen. Erityisesti keskiviikko oli niin raskas päivä, että jälkeen päin harmittaa, että valokuvia tuli otettua liian vähän eikä ympäröivästä luonnosta ehtinyt nauttia niin paljon kuin olisi toivonut. Mutta muuten vaelluksellamme kaikki sujui hyvin. Varusteet olivat toimivat ja ruokaakin oli sopivasti. Salamajärvi ja Hirvaan kierros pitää ehdottomasti nähdä uudestaan viileämmässä säässä, vaikka syysasussa!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söderkullan kymppi - miten eksyt "Maailman merkatuimmalla polulla"