Vappuretki Vaakkoin ulkoilualueelle

Perustiedot kohteesta

Miksi tänne?

Lähdimme tälle vappuretkelle lämpimänä kevätpäivänä parin takatalven jälkeen. Meillä on ollut aikaisemmin tapana käydä jossakin luontokohteessa vappupäivänä, mutta parina vuonna tämä perinne on jäänyt väliin. Halusin ehdottomasti päästä päiväksi luontoon, sillä viime kerrasta oli liian pitkä aika. Vaakkoin ulkoilualue valikoitui kohteeksi, sillä huomasin somessa siitä jonkun kertovan. Olen kiinnostunut kohteista, jossa olisi vähemmän ruuhkaa. Vaakkoita on kuvattu sellaiseksi. Tämä voi johtua siitä, että siellä ei ole merkittyä reittejä. Itselläni on lisäksi edelleen tavoitteena oppia liikkumaan myös merkitsemättömillä poluilla, joten siitäkin syystä tämä kohde tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Retkipäivä koittaa

Olin etukäteen tutustunut alueeseen Nuuksion paperikartan avulla. Sieltä bongasin Kämmenlammen laavun, jolle olisi sopiva kävelymatka ja joka voisi olla hyvä lounaspaikka. Takaisin voisimme kävellä hieman eri reittiä ja pysähtyä kahville näköalapaikalle, joka oli merkitty karttaan. Paperikartan lisäksi apuna oli Komoot-sovellus, jonka asetin tallentamaan reitin, jotta näkisin, missä olemme seikkailleet. Reitti alkoi parkkipaikalta melko tyypillisenä metsäpolkuna. Hetken kuljettuamme tuli eteen hieman kosteikkoa, mutta selvisimme siitä kuivin jaloin. Polkuja kulki ristiin rastiin, mutta Komootin ja paperikartan avulla etenimme kohti Kämmenlampea. Matkalle osui useampi järvi ja ensimmäisen eteemme avautui Saaren Musta – niminen järvi. Sen vesi näytti tosiaan mustalta. Seurasimme hetken järvessä uiskentelevia sammakoita ja jatkoimme sitten matkaa. Matkan edetessä ihastelimme kauniita maisemia ja tuoksuttelimme talven jäljiltä heräävää luontoa. Muita kulkijoita oli vähän, muutamia siellä täällä, ei ruuhkaksi asti. 

Lounas Kämmenlaavulla

Saavuimme Kämmenlammen laavulle ja siellä meitä odotti retkiseurueen kanssa iloinen suomenpystykorva, jota tervehdimme. Kämmenlampi on sympaattinen pieni suolampi, jonka rannassa on laituri ja uimareille uimatikkaat. Paikalla on myös laavu ja tulipaikka. Puuliiteri näytti olevan tyhjä. Kapusimme läheiselle kalliolle lounaan tekoa varten. Kuten minun retkilläni on tapana, lounas oli suunniteltu nuotion sijaan retkikeittimellä tehtäväksi. Vappumenu sisälsi tällä kertaa chilihärkiksellä täytettyjä tortillaveneitä salaatin kera. Olemme kuluvan vuoden aikana vähentäneet lihan syöntiä ja tutustuneet kasvipohjaisiin proteiinin lähteisiin ja tämä kyseinen tuote oli oikein hyvä valinta. Tämän retkiruuan valmistamiseen ei tarvinnut juurikaan varata vettä, ainoastaan pannun huuhtelua varten.

Kahvit hienoissa maisemissa

Lounaan jälkeen lähdimme kulkemaan takaisin päin. Kuljimme hetken matkaa merkattua reittiä Reitti 2000, josta löydät lisätietoa vaikka täältä. Päädyimme ja tulomatkalta tutun Saaren Musta-nimisen järven rannalle, mutta vastarannalle. Myös täällä oli sammakoiden kevätuiskentelut meneillään. Löysimme karttaan merkityn näköalapaikka, jossa päätimme kahvitella ja ihastella maisemia. 

Harha-askelia paluumatkalla

Kahvittelun jälkeen jatkoimme matkaa ja meidän oli tarkoitus mennä samaa polkua takaisin kuin olimme tulleetkin. Jonkun aikaa käveltyämme havaitsin, että emme me tästä kyllä tulleet. Vilkaisu Komoot-appiin varmisti tämän. Emme olleet mitenkään eksyneet, menimme vain enemmän vasemmalle kuin oli tarkoitus, sivupolulle siis, mutta olimme oikeaan suuntaan menossa. Tämähän oli vain hyvä juttu, oli hieman erilaiset maisemat kuin tulomatkalla. Itselleni tämä oli hyvää harjoitusta merkkaamattomien polkujen kulkemiselle. Ei ollut vakavaa hieman poiketa polulta, mutta suunta on hyvä tarkistaa tasaisin väliajoin. Merkatuilla poluilla menee herkästi opasteiden mukaan orjallisesti ja sitten voi käydä köpelösti, jos opasteet katoavatkin yhtäkkiä. Kuten tällä reissulla kävi eli miten eksyä maailman merkatuimmalla polulla. Kun on oman suunnistustaidon varassa, ympäristöä tulee seurattua ihan eri tavalla ja luontoa tulee havainnoitua paremmin kun pistää mieleen maamerkkejä. 

Yhteenvetoa retkestä ja kohteesta

Vaakkoin ulkoilualueesta jäi oikein hyvä mieli. Ehkä juuri siitä syystä, että tuli mentyä ilman merkattua reittiä kartan avulla. Tänne pitää ehdottomasti palata ja tehdä tutkimusmatkaa eri poluille. Tätä paikkaa voi suositella, jos kaipaa enemmän omaa rauhaa. Kohteessa pärjää puhelimen kartta-apilla, sillä kuuluvuutta oli riittävästi koko ajan. Vessaa en kohdannut reitillämme, joten puskailuun kannattaa varautua. Kuten Helsingin kaupungin sivuilla Helsingin kaupungin luontokohteista kertovilla sivuilla kerrotaan, alueella ei ole retkeilyä tukevia palveluita. Näin ollen sopii erinomaisesti omatoimiselle seikkailijalle.