Patvinsuon kansallispuisto: Suomunkierto ja osa Patvinkiertoa
Perustiedot kohteesta
- Patvinsuon kansallispuisto on perustettu vuonna 1982 ja se sijaitsee Lieksan ja Ilomantsin alueilla, Koitereen pohjoispuolella
- Alueella on 80 kilometriä merkittyjä polkuja, jotka ovat kaikki suhteellisen helppokulkuisia
- Menimme tällä retkellä Suomunkierron 16 km ja osan Patvinkiertoa, jonka kokonaispituus on 24 km
- Patvinsuolla on nimensä mukaisesti paljon suoalueita, mutta myös metsäalueita
- Puistossa sijaitsee kaksi järveä, isompi Suomunjärvi ja pienempi Iso Hietajärvi
- Suomunjärven luonnon hiekkarannat ovat todella vaikuttavia
- Patvinsuon kansallispuiston reiteille lähdetään parkkipaikoilta, joita alueella on runsaasti
- Suomunjärven rannalla palvelee Suomun luontotupa, josta voit varata itsellesi vaikka rantasaunan vaelluksen tai päiväretken päätteeksi.
- Lisätietoa kohteesta löydät täältä
1.päivä Surkanpuro-Suomu-Lapinniemi-Pokkaniemi 10 km
Lähdimme Suomunkierrolle tiistai-iltana Surkanpuron parkkipaikalta n. klo 17.00. . Matkan varrella ihmettelimme karsikkopuuta ja keitimme kahvit Kaunisniemessä. Pidemmän tauon pidimme Lapinniemessä, joka oli erityisen kaunis paikka. Paikka sijaitsi korkealla harjulla ja siellä oli paljon hyviä telttapaikkoja erillään toisistaan. Sinne olisi voinut jäädä yöksi, mutta seuraavan päivän patikointi olisi ollut silloin liian pitkä. Sää oli retkeilyä ajatellen loistava, n. 20 astetta lämmintä ja pieni tuulenvire, joten hyttysiä oli vain nimeksi. Muita retkeilijöitä kohtasimme hyvin vähän. Saavutimme ensimmäisen yöpaikkamme Pokkaniemen n. klo 21.00. Siellä oli entuudestaan kolme telttaa, joten saimme helposti telttapaikan. Pokkaniemessä oli tulipaikka rannassa ja huussi. Ennen nukkumaan menoa huuhdoimme päivän hiet Suomunjärveen.
Patvinsuon kansallispuiston länsipuolella sijaitsevaan jättimäiseen mäntyyn on kaiverrettu sotavuosina vuosilukuja ja päivämääriä, joiden merkityksistä ei ole tietoa.
Karsikkopuuksi tai muistopuuksi, jollainen Patvinsuon mäntykin on, valittiin kypsään ikään ehtinyt mänty. Sen runkoon kuorittiin taulumainen alue, johon kaiverrettiin tärkeiden tapahtumien päivämääriä.
Tyypillisesti karsikkopuuhun merkittiin ihmisten kuolinpäivä tai kuolinvuosi. Siihen saatettiin myös kaivertaa päivä, jolloin vainaja vietiin rekikyydillä kirkkomaahan karsikkopuun tai -metsän ohi. Myös erilaisten merkkitapausten – karhunkaadon, kalansaaliin tai rauhan – muistoksi saatettiin tehdä karsikkopuu.
Suomen Luonto 6/2018: Pyhien puiden rauhassa
2. päivä Pokkaniemi-Virtaniemi-Kurkilahti-Teretti-Majaniemi, yhteensä 16 km.
Heräsimme Pokkaniemessä 7.00 aikaan. Aamu oli kaunis. Teimme aamupalaa ja nautimme kahvit lähes tyyntä Suomunjärveä ihaillen. Lähdimme jatkamaan matkaa n. Klo 9.30. Säätiedotus lupasi sadetta iltapäivälle ja yritimme päästä sen alta pois. Sää oli täydellinen ja maisemat ihan käsittämättömän kauniit välillä Pokkaniemi – Kurkilahti. Tämän reissun parhaat ehdottomasti.
Joimme Virtaniemessä välikahvit ja Kurkilahdessa söimme lounaan. Lounaan nauttimisen jälkeen saderintama saavutti meidät. Pukeuduimme sadevaatteisiin ja lähdimme Patvinkierrolle. Pitkospuita riitti ja märillä ja kiikkerillä pitkoksilla kävely oli raskaampaa kuin polulla. Pitkosten uusinta näytti olevan työn alla, sillä uusia pitkoksia oli vanhojen vieressä valmiina. Pidimme kahvitauon Teretin laavulla ja juttelimme siellä parin retkeilijän kanssa. Yllämme varoitusääniä päästelleen linnun laji jäi meille kaikille arvoitukseksi. Tauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Majaniemeä. Sade yltyi jatkuvasti ja vesi pääsi sisäön vaatteisiin ja kenkiin. Polut alkoivat muistuttaa pieniä puroja ja jalka alkoi painaa. Lopulta saavutimme Majaniemen ja siellä ainoa suoja oli puuliiterin räystäs, jonka suojassa hengähdimme hetken ja riisuimme märät kengät. Sitten etsimme teltalle paikan ja ryhdyimme suunnittelemaan, miten sen saisi kaatosateessa pystytettyä ilman, että sisäteltta kastuu. Lopulta onnistuimme siinä ja kirmasimme pesulle Koitereeseen. Oli mahtavaa saada kuivat vaatteet ylle, valmistaa lämmintä ruokaa ja mönkiä makuupussiin lämmittelemään.
Mun retkillä on käynyt sään puolesta lähes aina hyvä tuuri. Nyt pääsivät sadevaatteet tositoimiin pitkästä aikaa! Näin sitä osaa taas arvostaa poutaa retkeilysäänä. Kaiken joutuu miettimään ihan eri tavalla kun sataa. Nyt tuli ensimmäistä kertaa pystytettyä MSR Mutha Hubba teltta niin, että päällikangas pystytettiin ennen sisätelttaa.
3. päivä Majaniemi-Teretti-Surkanpuro-Suomu, yhteensä 11 km.
Heräsimme aamulla jälleen 7 aikaan. Sade oli lakannut yön aikana ja aamu oli poutainen ja aurinkokin pilkisteli. Koska olimme edellisenä iltana päättäneet muuttaa retkisuunnitelmaa niin, että kokonaismatka olisi suunniteltua lyhyempi, meillä ei ollu kiirettä lähteä. Päätimme palata Majaniemestä takaisin Terettiin ja mennä sieltä Olkkosensaaren kautta Surkanpurolle, jossa automme oli parkissa. Aamun aikana edellisenä iltana kastuneet varusteet ehtivät myös kuivua.
Käytän vaeltaessani paljasjalkakenkiä. Ne ovat harvoin täysin vedenpitäviä. Ripustin illalla läpimärät kenkäni ulkohuussin vieressä olevaan vajaan yöksi kuivumaan. Aamulla ne olivat edelleen märät, mutta kuivuivat sisäpuolelta lähes kokonaan aamupäivän aikana tuulisessa säässä. Vedenpitävät sukat olisi hyvä olla mukana näitä tilanteita varten.
Lähdimme lopulta matkaan n. Klo 12.00. Oli mukavaa viettää aamu rauhallisesti sen kummempia hötkyilemättä. Teretin laavulla teimme lounaan ja kävelimme sen jälkeen läheille lintutornille. Meillä oli kiikarit mukana, mutta kovin paljon kiikaroitavaa ei ollut. Upeat maisemat sen sijaan oli. Lintutornin luona olevasta opastaulusta paikansimme edellisenä päivänä mysteeriksi jääneen linnun ja se osoittautui liroksi.
Teretistä jatkoimme matkaa kohti Olkkosensaarta ja Surkanpuron parkkialuetta. Tämä suoalue oli hieman edellistä suoaluetta eri näköinen.
Ajoimme autolla Suomuun ja siellä ryhdyimme ruuan valmistukseen tulisijalla, sillä meillä oli kaasu aavistuksen vähissä. Ruokailun lomassa pystytin teltan järven rantaan. Telttailualue oli lähes tyhjä, joten saimme valita sopivimman paikan. Meillä oli saunavaraus klo 21 ihanassa tunnelmallisessa rantasaunassa. Saunan jälkeen olimme tosi väsyneitä ja nukahdimme telttaan lähes saman tien.
4. päivä, lähtöpäivä
Heräsimme jälleen 7 aikaan sateen ropinaan. Säätiedotuksessa luvattua ukkosta ei kuitenkaan näkynyt ja sadekin loppui kun ryhdyimme aamutoimiin. Teimme aamupalan kaikessa rauhassa ja purimme leirin. Kävimme nauttimassa vielä kahvit luontotuvalla ja jutustelimme luontotuvan yrittäjän Pekan kanssa. Sitten lähdimme kotimatkalle.
Yhteenvetoa retkestä
Tämä retki Patvinsuon kansallispuistoon oli kaikin puolin onnistunut. Itsenäni sykähdytti ennen kaikkea Suomunkierto. Suomunjärvi on käsittämättömän kaunis pitkine hiekkarantoineen ja sen ympärillä olevat rauhalliset mäntymetsät suorastaan kutsuvat poluilleen rauhoittumaan ja nauttimaan Suomen upeasta luonnosta. Myös Patvinkierto on näkemisen arvoinen. Tällä kertaa se jäi meillä kesken, mutta olen mennyt sen edellisenä kesänä. Patvinkierto on hyvin erilainen reitti kuin Suomunkierto ja se onkin mielestäni yksi tämän kansallispuiston erityispiirre: Toisistaan hyvin paljon eroavat maisemat. Olin myös tyytyväinen siitä, että saimme sateesta huolimatta pystytettyä teltan suhteellisen kuivana ja saimme myös varusteet kuivatettua yön aikana. Suosittelen Patvinsuota erittäin lämpimästi!
Video retkestä
Tein tästä meidän kolmen yön retkestä videon ja löydät sen tästä linkistä Youtube-kanavaltani.
