| |

Millaiset kengät retkeilyyn ja vaelluksille?

Tässä jutussa kerron omia kokemuksiani kengistä, joita olen käyttänyt retkillä ja vaelluksilla. Kerron kengistä puhtaasti omista kokemuksestani, kirjoitus ei sisällä kaupallista yhteistyötä. Haluan auttaa ihan jokaista löytämään sen oman tapansa kulkea luonnossa ja toivottavasti saat tästä vinkkejä omiin kenkävalintoihin!

Ensimmäiset vaelluskenkäni

Mä olen aloittanut retkeilyn ja vaellukset korkeavartisilla, nahkaisilla ja raskailla vaelluskengillä. Sellaisia usein suositellaan etenkin retkeilyä aloitteleville. En suinkaan väitä, että se olisi huono juttu tai että niin ei kannata tehdä. Mun ensimmäinen pitkä vaellus ei ollut mistään kevyemmästä päästä. Olin mukana ohjatulla vaelluksella Haltin huipulle, jossa käveltiin kuuden päivän aikana yli 100 km kaikissa mahdollisissa maastoissa kivikoista tunturipuroihinpuroihin. Tästä vaelluksesta voit halutessasi lukea lisää täältä vanhasta blogistani.Tuolla reissulla oli pelkästään hyvä asia, että rinkan kantamiseen, kivikossa kulkemiseen ja pitkiin päivämatkoihin tottumattomat jalkani olivat turvassa tukevissa vaelluskengissä. Tuon reissun jälkeen kuljin vielä vuosia samoilla kengillä. Uskon, että se oli myös hyvä juttu. Minulla on yliliikkuvat nivelet ja olen sen verran kohelo, että olisin saattanut helposti nyrjäyttää nilkkani kevyemmillä kengillä etenkin retkeilyni alkuvaiheessa. 

Ensimmäiset vaelluskenkäni Haltin vaelluksella

Rakkoja, kipua ja hikeä

Pitkillä vaelluksilla totuin siihen, että jalat nyt vaan kipeytyvät ja rakkoja tulee vaikka mitä tekisi. Haltin reissun jälkeen jalkateräni olivat pitkään puutuneet ja jalkapöydän luut olivat arkoja etenkin toisessa jalassa. Tulevilla vaelluksilla minulla oli aina nippu rakkolaastareita mukana ja aloin myös teipata ennen reissun alkua ukkovarpaani, sillä se hinkkasi pidemmän kävelyn aikana viereiseen varpaaseen niin, että molempiin tuli rakkulat. Levitin aina huolellisesti rakonestopuikkoa ennen retkeä ja jokaisella pidemmällä tauolla. Tauoilla otin aina kengät pois, tutkin jalat ja teippasin mahdolliset rakot ja vaihdoin kuivat sukat, sillä jalat hikoilivat paljon raskaissa kengissä, joissa oli Goretex-kalvo. Jalkapöydät kipeytyivät aina pidemmillä vaelluksilla  ja niitä piti hieroa aina tauoilla ja leiriin päästyä. Ajattelin tämän kaiken kuuluvan asiaan. 

Teippasin varpaani etukäteen rakkojen välttämiseksi
Vaelluskengät on hyvä tuulettaa taukojen aikana ja tarvittaessa vaihtaa sukat

Viimeiset rakot

Kesällä 2023 lähdin yksin vaeltamaan Patvinsuon kansallispuistoon. Minulla oli jalassani hieman edellisiä vaelluskenkiä kevyemmät nahkaiset vaelluskengät, joita olin käyttänyt pitkin kevättä. Kengät olivat aikaisempia kenkiä kevyemmät ja hieman leveämpää mallia. Se tuntuikin aluksi mukavalta, jalkapöytä ja varpaat saivat enemmän tilaa. Kengät olivat kuitenkin jäykät ja edeltäjiensä tapaan kuumat ja hengittämättömät Goretex-kalvon ansiosta ja jalkani hikoilivat runsaasti. Ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen havaitsin leirissä, että päkiöiden alla oli tapahtunut hankausta ja ne punoittivat. Kävin illalla uimassa Koitereessa, punoitus lakkasi ja unohdin koko jutun. 

Lähdin seuraavana aamuna jatkamaan tyytyväisenä matkaa. Jonkin aikaa kuljettuani aloin tuntea päkiöissä polttavaa tunnetta. Istahdin mättäälle, otin kengät ja sukat pois ja havaitsin kummassakin päkiässä valtavat rakot. Järkytyin, sillä ei tämmöistä ennen ollut ja minulla oli vielä pitkä päivämatka edessä seuraavaan yöpymispaikkaan. Onneksi minulla oli mukana valtava lajitelma rakkolaastareita, myös sellaisia isoja ja sain kun sainkin päkiät paikattua niillä. Pystyin jatkamaan matkaa yllättävän hyvin ja rakkolaastarit pysyivät kuin ihmeen kaupalla niinkin haastavassa paikassa. Päivä oli helteinen ja jalkani hikoilivat jälleen valtavasti. En kuitenkaan uskaltanut riisua kenkiä tai sukkia, jotta rakkolaastarit pysyisivät paikoillaan. Loppupäivän vaellus oli tuskaista, mutta lopulta pääsin autolleni ja illan leiripaikkaan. Kun riisuin kengät ja sukat, näky oli lohduton. Valtavat, kipeät rakkulat takasivat sen, että seuraavalle päivälle suunniteltu päiväretki jäisi väliin ja että aamulla on lähdettävä kotimatkalle. Mukavat kanssaretkeilijät antoivat minulle osan saunavuorostaan illalla. Saunan ja Suomunjärvessä pulikoinnin ansiosta rakot hieman rauhoittuivat, mutta jouduin kävelemään leirissä vaivalloisesti jalan ulkosyrjillä ja crocseilla loppuillan, sillä olin ottanut rakkolaastarit pois, jotta jalkani puhdistautuisivat kunnolla. 

Seuraavana aamuna päätin leirin purettuani juoda lähtökahvit ennen kotiin lähtöä Suomun luontotuvalla. Samoilla asioilla oli perhe Espoosta, jonka kanssa ryhdyimme juttelemaan siitä, missä olimme retkeilleet ja mihin olisi vielä tarkoitus mennä. Kerroin heille rakoistani ja jalkaongelmistani. He kertoivat, miten vuosia sitten kärsivät samoista vaivoista. He olivat ennen erästä matkaansa poikenneet helsinkiläiseen kenkäkauppaan, jossa myytiin paljasjalkakenkiä. He ostivat sieltä sellaiset ja reissun aikana heille ei tullut jalkoihin ensimmäistäkään rakkoa. Siitä lähtien heidän koko perhe siirtyi paljasjalkakenkien käyttäjiksi ja jalkavaivat ovat olleet tiessään. Sain heiltä hyviä kenkäsuosituksia ja suosituksen liikkeestä Helsingistä, jossa olisi asiantunteva palvelu. Myös Suomun luontotuvan yrittäjä Pekka osallistui keskusteluumme ja ylisti paljasjalkakenkiä. Päätin siltä istumalta kokeilla vielä tätä keinoa!

Kun pääsin kotiin, menin ostamaan urheiluliikkeestä ensimmäiset paljasjalkakenkäni, Merrelin Vapor Glovet. Kengät tuntuivat heti mukavilta, toki hieman oudoilta, olivathan ne aivan erilaiset jalkineet, mihin olin tottunut. Aika pian tajusin, että olin tehnyt sen virheen, mistä ensimmäisiä paljasjalkakenkiä hankkivia varoitellaan: Olin ostanut hieman liian pienen koon! Tästä mainitsivat myös Patvinsuolla pariskunta, joiden kanssa juttelin. Ei auttanut muuta kuin palata liikkeeseen ja ostaa numeroa isommat. Sain onneksi helposti myytyä nuo hyvin vähän käytetyt, itselleni pienet kengät eteenpäin. 

Ensimmäiset paljasjalkakenkäni Merrel Vapor Glovet

Siitä alkoi minun tieni paljasjalkakenkien maailmaan! Tutkin asiaa paljon, luin artikkeleita ja Facebookin paljasjalkailijoiden ryhmiä. Kävelin vuorotellen paljasjalkakengillä ja tavallisilla kengillä. Huomasin pian eron. Tavallisissa kengissä varpaani olivat ikään kuin nipussa kengän sisällä kun taas paljasjalkakengissä ne saivat vapaasti levitä. Pidin myös siitä tunteesta, että tunsin maan jalkojeni alla joka askeleella. Tähän liittyen koin myös yhden kivuliaan kokemuksen. Astuin epähuomiossa kantapää edellä suoraan pienen kiven päälle ja se sattui tosi paljon! Kantapää kipeytyi tuosta ja pidinkin jonkun aikaa geelimäistä tyynyä kantapäiden alla paljasjalkakengissä, kunnes kantapään kipu rauhoittui.

Pidin tuona kesänä useamman viikon kirppispöytää itsepalvelukirpparilla ja sieltä saamillani rahoilla hankin vielä kolmet paljasjalkakengät lisää kaupasta, jota Patvinsuon kansallispuistossa tapaamani pariskunta suositteli. Sain liikkeessä todella hyvää palvelua ja voinkin suositella tätä liikettä lämpimästi eli Natural Movement

Paljasjalkakenkiin siirtyminen ei sujunut kohdallani täysin ilman ongelmia. Pidin myös töissä lomalta palattuani hyvin ohuita Feelmaxin tossumaisia paljasjalkakenkiä kivilattialla. Jonkun ajan kuluttua kantapääni kipeytyivät. Hankin itselleni ns. kompromissikengät eli kengät, joissa on hyvä varvastila, mutta pohjassa enemmän paksuutta askellusta pehmentämään. Näitä ovat mm. Altrat. Pidin suosiolla näitä paksupohjaisempia kenkiä, kunnes kantapääni rauhoittuivat. Sitten siirryin takaisin paljasjalkankiin. Aika ajoin kantapääni kipeytyvät edelleen vaikkapa pidempien vaelluksien jälkeen, etenkin jos kävellään paljon pitkospuilla. Tällöin otan jälleen käyttööni kompromissikengät, kunnes tilanne rauhoittuu. Myös pyöräilyyn on ollut haastavaa löytää sopivia kenkiä. Siinä kun täytyy olla jäykkä pohja, kun taas paljasjalkakengissä se on hyvin ohut ja joustava. 

Altran kengissä on reilusti tilaa varpailla, mutta paksumpi pohja kuin paljasjalkakengissä
Nykyisin käytän vaelluksilla Salticin Outdoor High paljasjalkakenkiä
Salticit eivät ole vedenpitävät, mutta kuivuvat nopeasti kastuttuaan

No millaiset kengät ne pitää sitten olla?

Sellaiset, jotka sopivat sinun jaloillesi ja sinun tapaasi retkeillä. Ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa kenkätyyppiä, joka sopisi kaikille joka tilanteeseen. Tärkeintä on, että lähdet ulos, luontoon. Juuri niillä jalkineilla, jotka eteisessä sua odottavat ja jotka ovat sun jaloille tutut. Kävele ensin kevyillä kantamuksilla päiväretkillä ja tunnustele, miltä jaloissa tuntuu. Jos tuntuu hyvältä, voit kokeilla hieman painavamman kantamuksen kanssa, jos sinulla siis siintää haaveissa pidemmät vaellukset. Jos tuntuu huteralta ja kaipaat nilkoille enemmän tukea, kokeile tukevampia vaelluskenkiä. Ja kyllä, ne raskaat vaelluskengät ovat myös tosi arvokkaita. Niitä on paljon myynnissä niin Facebookin ryhmissä kuin Torissakin. Kannattaa harkita myös sitä vaihtoehtoa. 

Hyvinvoivat jalat ovat hyvinvoinnin perusta

Millaiset kengät sulle sopii retkeilyyn ja vaelluksille?

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *