Moi, olen Satu..
..luontoon hurahtanut. Vietin lapsuudessani paljon aikaa luonnossa. Asuimme omakotitalossa metsän reunalla ja leikin itsekseni ja kavereiden kanssa paljon metsässä. Kesällä laitoin teltan kotimme pihalle ja nukuin siellä. Vasta vanhempien kehotuksesta siirsin telttaa, kun ruoho ei enää kasvanut sen alla. Onneksi pihalla oli myös leikkimökki, jossa saatoin nukkua. Olin kesäisin usein seurakunnan leireillä, jossa nukuttiin teltassa ja laulettiin nuotiolauluja iltaisin. Olen vasta näin aikuisiällä käsittänyt, että luonto on suorastaan kasvattanut minut. Luonto on lohduttanut ja rauhoittanut minua, siellä on naurettu ja itketty. Ehkä se oli silloin niin itsestään selvyys, että sitä ei sen enempää ajatellut. Aikuisuuden kynnyksellä kaikki uuteen elämänvaiheeseen liittyvä vei minua pois luonnosta. Elämässä tapahtui paljon, enkä oikein koskaan kokenut olevan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olin vähän hukassa.
Kesällä 2019 olin muuttanut uuteen kotiin ja takana oli isoja elämänmuutoksia. Silmiini osui Facebookista ilmoitus Yön yli vaelluksesta Nuuksiossa. Voisinko mä lähteä tuonne, ajattelin. Ryhdyin siltä istumalta hankkimaan varusteita ja ilmoittauduin tälle yhden yön vaellukselle. Tämä retki oli iso käännekohta elämässäni. Olin tullut kotiin. Tuosta kesästä lähtien olen retkeillyt lyhyempiä retkiä ja vaeltanut pidempiä vaelluksia. Olen ollut monilla ohjatuilla vaelluksilla ja saanut sieltä paljon kokemusta ja ystäviä. Olen tutkinut lukenut, kuunnellut ja katsonut kaikkea mahdollista retkeilyyn ja vaeltamiseen liittyvää. Alkuvuodesta 2020 perustin retkeilyyn liittyvän blogin ja tämä blogi, jota luet, on jatkoa sille. Samoihin aikoihin perustin Metsäseikkailuille oman instagram-tilin, jolla on tänä päivänä yli 1200 seuraajaa.
Luonto antaa minulle mahdollisuuden olla perustarpeiden ja itseni äärellä sellaisena kuin olen. Sen jälkeen kun uskalsin yöpyä ensimmäisen kerran yksin ulkona (se oli jännää se), yksin retkeily ja vaeltaminen on kiehtonut minua. Olenkin tehnyt jo kolmena vuonna retkiä yksin ja ne ovat aina olleet hienoja kokemuksia. Siitäkin huolimatta, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Tykkään toki retkeillä myös kaverin kanssa ja miksei isommallakin porukalla. Nautin kuitenkin siitä, kun voin ja saan huolehtia vain itsestäni. Päivätyöni on vastuullista ihmissuhdetyötä, joten yksin oleminen on minulle erittäin tervetullutta.
Kesällä 2024 olen tilanteessa, jossa luonto ja sen tarjoamat mahdollisuudet pitävät minua otteessaan hyvällä tavalla. Olen aloittanut luonto-ohjaajan perustutkinnon opinnot Hyriassa ja innostuneena odotan, mitä kaikkea se tuo minulle eteen. Suoritan opintoja päätyöni ohella ja pystyn tekemään osan opinnoista työpaikallani. Myös tänne blogiin tulee näihin opintoihin liittyviä juttuja. Käy myös Metsäseikkailut somessa, pääset niihin alla olevista painikkeista.
Kiva kun olet mukana!
