Palakoski yllättää maisemillaan

Vihdissä sijaitseva Palakoski valikoitui keväisen lauantaipäivän retkikohteeksi keskellä koronahässäkkää. Yritin etsiä kohdetta, jossa ei olisi niin suurta kansainvaellusta kuten Sipoonkorvessa tai Nuuksiossa. Palakoski on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ulkoilualue, kooltaan 85 hehtaaria. Lisätietoa, fasiliteetit ja ajo-ohjeet kohteeseen löydät täältä Uuvin sivuilta. 

Päiväretken varusteet

Ihmisiä on patistelu koronapandemian aikaan metsään ja joukot ovat totelleet käskyä. Erilaisilla foorumeilla paheksutaan niitä ihmisiä, jotka menevät edellä mainittuihin massakohteisiin. Itse en lähtisi ketään arvostelemaan tästä. On paljon ihmisiä, jotka ovat vieraantuneet luonnosta ja metsästä. Jos ei ole vuosikausiin kulkenut metsässä, ei voi olettaa, että sitä voisi lähteä tuosta vaan umpimetsään nauttimaan luonnon terveysvaikutuksista. Etenkin, jos on lapsia matkassa, on reitin hyvä olla turvallinen ja kohtuullisen helppo kulkea. Muuten metsäretki on kaikkea muuta kuin rentouttava.

Lähdimme ajamaan Järvenpäästä kirpeässä pakkasaamussa kohti Vihtiä. Kotipihalla oli hieman yöllä satanutta lunta, mutta maisema oli samanlainen, kuin koko tämän oudon talven on ollut. Turun moottoritietä ajaessamme maisema alkoi muuttua nopeasti valkoiseksi. Todella nopeasti. Tie oli liukas ja nopeusrajoitus oli laskettu 80 km/h. Yksi tieltä suistuminen ja rekan jumittuminen osui tuolle lyhyelle motarin pätkälle. Veikkolaan tultaessa lunta oli tiellä todella paljon, yli 10 cm ja se on paljon se tänä talvena. Tilanne tuntui todella oudolta, eihän koko talvena ollut näin paljon lunta ja olimme ajaneet vajaan tunnin matkan kotoa.

Olen itse aikaisempina vuosina alkanut hieman pelätä talviajoa ja kulunut talvi ei ole helpottanut sitä tilannetta, kun kokemusta talviajosta ei ole juuri kertynyt. Liukkaalla tiellä ja lopulta lumisella pikkutiellä ajaminen oli minulle äkkiseltään liikaa ja vaihdoimme kuskia kesken matkan. Onneksi tämän seikkailun retkikaveri oli ajokelpoinen ja hyvä sellainen.

Kun pääsimme perille, huomasimme, että parkkipaikka olikin jo täynnä. Siinä oli tilaa noin 10 autolle. Tilanteen teki hankalaksi se, että parkkipaikalla oli todella hankalaa kääntää ympäri ja autoja tuli koko ajan lisää. Onneksemme juuri meidän takana oleva auto lähti pois ja saimme auton lopulta parkkiin.

Opastekyltit vaikuttivat juuri uusituilta

Infotaulussa oli runsaasti tietoa, kuten se, että avotulen teko on alueella kielletty

Matkalla kävi mielessä, että näinköhän siellä metsässä pääsee kulkemaan, kun lunta on satanut näin paljon. Onneksi tyrmäsimme tämän ajatuksen ja lähdimme kulkemaan reittiä, sillä polku oli hyvin tallaantunut ja siellä pääsi todella hyvin kulkemaan. Polku oli ajoittain liukas tallaantuneesta lumesta, joten tarkkana sai olla!

Lähdimme kiertämään reittiä myötäpäivään ja heti alkuun oli reipasta nousua, jossa syke kohosi ja piti katsoa, mihin jalkansa laittaa. Mutta nousun jälkeen ei voinut kuin haukkoa henkeä edessä avautuvan maiseman edessä!

4,3 kilometrin mittainen reitti oli hyvin merkitty puihin oransseilla maalimerkeillä. Toki lumeen tallautunut polkukin johdatti kulkijoita hyvin eteenpäin. Vaikka parkkipaikka oli pullollaan ja paikalta lähdettyämme myös alhaalla pysäköintikieltoalueella oli runsaasti autoja, törmäsimme reitillä alle 10 ihmiseen.

Reitti oli selkeästi merkitty puihin oransseilla merkeillä

Reitin varrella oli paljon kiviä ja kallioita. Tämän kiven alla oli luola

Jonkun matkaa kuljettuamme korviimme alkoi kuulua kohinaa, joka voimistui koko ajan. Ennen kohinan alkuperän selviämistä ihastelimme jäätaidetta

Lopulta löysimme kohinan kohteen ja se olikin mahtava näky! 

Tarkoituksena oli valmistaa ja nauttia lounas karttaan merkityllä taukopaikalla, Mummusalissa. Nälkä alkoi kuitenkin kurnia ja päätimme pitää lounastauon kosken pauhujen vieressä. Näin vältimme myös liian läheiset kohtaamiset kanssaretkeilijöiden kannsa. Laskeuduimme jyrkähköä rinnettä alas tasanteelle ja laitoimme Trangian tulille. Kuvittelimme olevamme keskellä metsikköä, mutta hetken päästä kosken toisella puolella ajoikin auto! Se oli hassu tilanne, tietä ei erottunut lainkaan lumen keskeltä.

Lounasaika

Lounaan nauttimisen jälkeen kapusimme Mummusaliin. Se oli aikamoista liukastelua! Mutta jälleen kerran, ponnistelu palkittiin näin upealla maisemalla!

Näkymät Mummusalista

Mummusaliin on mahdollisuus tulla suoraan parkkipaikalta n. 1 km matkan kuljettuaan. Ja tässä kohtaa voi kierrosta hieman lyhentää halutessaan puikkaamalla suoraan parkkipaikalle. Me päätimme kuitenkin tehdä kierroksen loppuun. 

Mummusalin opastetaulu

Reitin opasteet olivat todella hyvät

Reitin loppuosa kuljettiin järven rantaa mukailevaa polkua pitkin. Vastarannalla näkyi paljon punaisia mökkejä ja taloja. Ei varmasti hassumpi paikka loma-asunnolle tai kodille.

Vastarannalla oli paljon punaisia mökkejä

Upeat kalliot reitin loppupäässä

Ennen kotimatkaa keittelimme vielä kahvit ja ihmettelimme  lumista maisemaa

Alueen kartta

Voin lämpimästi suositella Palakoskea päiväretken kohteeksi!